Tag Archives: kilpailuyhteiskunta

Vuoden vauva taas legonrakennushommissa

AtlasLego1

– Moi! Hei katso, toin vähän palikoita. Pidettäisiinkö taas legonrakennuskisa?
– No mutta sehän on vuoden vauva, lempivauvani. Pidetään vaan.

K

– Niin. Ollakseni vauva minähän olin vissiin viimeksi aika hyvä siinä.
– No mutta se oli silloin se, ja minä olen kehittynyt viime kerrasta. Vai mitä sanot tästä pahasta pojasta?

VuodenvauvaLego

– K-kirjain? Söpöä.
– Piru vieköön, vuoden vauva.

KasperHmm

– Ei tästä nyt vissiin sitten kovin paljon kilpailua kehkeytynyt.
– Ei niin nopeasti! Vuoden graafikkona en voi hyväksyä kirjainten muotoilua. Vai luuletko todellakin että huoltajanasi aion hyväkysä sen että rakentelussasi n- ja a-kirjaimet ovat täysin samanlaisia?

N

– Anteeksi? En kuullut mitä sanoit kun tuuletin niin sisäisesti voittoani päässäni.
– Olkoon menneksi vuoden vauva, voitat jälleen kerran.

Tagged , , , ,

Onnea voittajalle

Moni lukijamme ei ehkä muista tätä, mutta ”jonkin aikaa sitten” me täällä Kasper Diem -blogissa järjestimme kilpailun. Sen palkintona oli vuoden graafikko 2013 Kasper Strömmanin toimittama mainio teos Kiitos Esteban 2002–2010.

KasperEsteban

”Jonkin aikaa sitten” tarkoittaa syksyllä 2013. Kilpailu ratkesikin heti, mutta jostain syystä emme lähettäneet palkintoa heti, vaan vasta nyt, yli kaksi vuotta myöhemmin. Miksi? No, on ollut kaikkea muuta.

1000forint

Palkinto on kuitenkin nyt matkalla postissa, ja koska olemme pahoillamme viivytyksestä liitämme mukaan vielä tuhannen forintin setelin. Kyse on setelistä jonka löysimme maasta joka näyttää arvokkaalta, muttei luultavasti ole sitä. Mutta iso numero tekee ainakin meihin vaikutuksen.

Onneksiolkoon1

Olemme kuitenkin tavallaan ylpeitä itsestämme, koska onhan tässä postituksessa kyseessä jonkinnäköinen prokrastinaation maailmanennätys. Mutta parempi myöhään kun ei ikinä, ja onneksi olkoon siis Mili Carr voitosta.

Mukavia lukuhetkiä toivottaa koko Kasper Diem -blogin toimitus!

Tagged , , , , , ,

Vuoden vauva legonrakennuskisassa

Atlas1lego

– Moi Atlas, miten menee?
– No ei kai tässä ”midist”, niin kuin sinun sukupolvesi sanoo. Ehkä on pikkasen tylsää tällä hetkellä.

Legon

– Tylsää? Hei, no leikitäänkö sitten taas legoilla? Niistähän sinä olet ennenkin pitänyt.
– No niinpä olenkin. Kiitti!

AtlasLego2

– Hei Atlas, mitä jos rakennettaisiin molemmat jotain ja sitten pisteytetään ne? Saadaan sinut jo nuorella iällä mukaan kilpailuyhteiskuntaan?
– Juu! Toivoinkin vähän salaa että voitaisiin rakentaa verenmaku suussa.

Torni

– No niin, katsopas tätä! Heteronormatiivisena cis-vanhemapana tein sinulle tietenkin tornin. Eikä olekin kiva?
– Juu. Pakko sanoa että sen fallistinen symboliikka tekee lähtemättömän vaikutuksen kolmikuukautiseen psyykkeeseeni. Minun vuoroni!

ImpossibleAtlas520

– Mitä? Mikä tämä muka on? Eihän tämä ole edes mahdollista?
– No… olen lapsi, minulla on hyvä mielikuvitus. Eikä pidä unohtaa että olen sitäpaitsi vuoden vauva, siitä vaan tuli tuollainen.

Ajabaja

– Nyt kyllä! Olen normaalisti hyvin kärsivällinen, mutta yhden asian haluan tehdä selväksi: tässä talossa noudatetaan luonnonlakeja!
– Olen pahoillani. En tiennyt.

Atlasfamn

– No, no, älä ole. Sehän tarkoittaa sitten vain sitä että minä taisin voittaa. Parempi onni ensi kerralla!
– Ookoo, ehkä olen siihen mennessä oppinut. Kiitos tästä opetuksesta, olet kyllä maailman paras huoltaja!

Tagged , , ,