Kasper Diem

– No niin, vuoden vauva, onneksi olkoon vain, täytät tänään viisi kuukautta!
– Kiitos. Oletko huomannut miten hienosti nostan päätäni?

– Tietenkin olen. Ja juuri siksi olen ajatellut että tänään on se päivä jolloin aloitamme treenaamisen.
– Voi luoja. Et kai ole alkamassa sellaiseksi ankaraksi valmentajan ja isän yhdistelmäksi josta kirjoitan ikäväsävyisen paljastuskirjan tulevaisuudessa?

– Kirjoittaa? Tärkeämpää on olla kiinteä kun osata kirjoittaa. Ja juuri siksi olen hommannut sinulle tämän hauskan jumppapallon.
– Vau. Paitsi et taida itsekään tietää miten sitä käytetään?

– Tietenkin tiedän. Tuota… tasapainoile vaikka sen päällä vähän aikaa?
– En oikein tiedä tästä.

– No ookoo, on se minustakin vähän liian lepsu. Olin oikeastaan ajatellut säästää tämän huomiseksi, mutta voidaankin minun puolestani siirtyä suoraan kahvakuulaan.
– Hetkinen. Joka siis painaa kahdeksan kiloa?

– No tuleepa tuloksia nopeammin. Kai haluat olla kiinteä?
– Oletko ottanut huomioon että minä painan itse kahdeksan kiloa?

– Tämä nyt ei selvästikään toimi. Jos ei nämä kelpaa niin mitä sinä sitten oikeastaan haluaisit tehdä?
– No en itse asiassa osaa muuta kun nostaa päätäni ja nousta käsieni varaan. Olen tosiaankin vasta viisi kuukautta vanha.

– Yrität siis sanoa että voimme tehdä ”lankun” yhdessä! Mikset heti sanonut? Tunnetko poltteen, vuoden vauva?
– No jos se tekee sinut onnelliseksi, niin ilman muuta. Ja sillä välin voinkin aloitella sen paljastuskirjan luonnostelua päässäni.