Klikkaa sarjakuvaa nähdäksesi sen isompana.
Kasper Diem
Suomen kansallisblogi
Category Archives: Uncategorized
Shoppailumatka Tukholmaan
Me täällä Kasper Diem -blogissa rakastamme kotimaista muotoilua ja mm. revontulia, mutta joskus saatamme repäistä ja lähteä ulkomaille tuulettumaan. Tässä kuussa olemme käyneet Tukholmassa.
Ruotsihan on suomalaiselle helppo maa, koska siellä puhutaan ”toista kotimaista”. Ennen matkaa kannattaa kuitenkin pitää mielessä että Ruotsin elintarvikkeissa on oma vieras bakteerikantansa, joten kannattaa ottaa mukaan maitohappobakteereja tai vaihtoehtoisesti syödä niin paljon Arlan herkullisia meijerituotteita kun pystyy heti kun astuu sinikeltaiselle maaperälle. Ja muistaa että ripuli on ruotsiksi ”rännskita”.
Mitä naapurimaamme pääkaupungilla sitten on tarjottavana? Tukholman suosituimpia kahviloita on Drottninggatanin Wayne’s Coffee. Tämä on kahvila jossa paikalliset itse käyvät. Ruotsalaiset eivät muuten sitten juo kahvia joka on seissyt tuntikaupalla huoltamon tiskillä, vaan sekoittavat espressoa kuumaan maitoon koneella joka sanoo ”HHRRRHHH”. Tätä he kutsuvat Cafe Latteksi tai lyhyemmin Latteksi.
Vaatteensa Tukholmalainen ostaa KappAhl-liikkeestä. KappAhlin vaatteet ovat sekä käytännöllisiä että edullisia – asia mitä ruotsalaiset arvostavat. Esimerkiksi Ruotsin prinsessa Madeleinilla oli vähän aikaa sitten häissään päällä KappAhlin kolttu.
Tällä hetkellä Tukholmalaiset menevät sekaisin Astrid Lindgrenin ihanista muumipeikoista. Nämä kukkakuosiset peikot ovat varsinkin lasten suosiossa.
Urheilulliset Tukholmalaiset ostavat kahvakuulansa Stadium-nimisestä urheiluliikkeestä. Urheilu onkin ruotsalaisten sydäntä lähellä, ja moni ruotsalainen saattaa käyttää lenkkitossuja myös silloin kun eivät urheile(?).
Tukholmassahan kaupat eivät sitten lopu. Myös suomalainen Marimekko suunnittelee näköjään Lagerhaus-ketjulle.
Tukholmassa myös tapahtuu koko ajan eri tavalla kun koti-Suomessa. Yhtäkkiä voi joutua keskelle mielenosoitusta paikallisen lukion eteen, joka päättyy siihen että ylioppilaat ajavat tiehensä kuorma-autoilla.
Lounastauko! Mikään ei voita ruotsalaisia lihapullia.
Tukholmalaisilla on varsinainen ”riikinkukon maine” muiden ruotsalaisten keskuudessa – mutta niinpä niillä on ihan omat liikkeensä koruille, niinkuin tämä Glitter-niminen pulju.
Shoppailumatkamme Tukholmaan oli siis kaikenkaikkiaan onnistunut, eikä vähiten siksi että pystyimmme välttämään turistiripulin tällä kertaa.
Heja Sverige – palaamme varmasti pian uudestaan!
Muistojen Muumimaailma
Itsetehdyt Muumit, Valtterin kirpputori.
Tekijä tuntematon.
Rakkain muistoni Muumimaailmasta on vuosien takaa, puiston ollessa vielä aika tuore keksintö. Olimme pyöräilleet Turusta Naantaliin ystävieni kanssa aikeena juoda keskiolutta puistoympäristössä kun joku meistä sai päähänpiston: miksemme hyppäisi aidan yli uuteen Muumilandiaan joka on avattu siihen pikku saareen? Se oli kaikkien mielestä LOISTAVA idea.
Muumi-aidan yli hyppääminen ei muuten ollut kovin vaikeaa, edes kahden lämpimän keskioluen jälkeen. Tajusimme tosin samantien että meiltä puuttui jotain; muoviset Muumirannekkeet jotka kaikilla vastaantulevilla lapsilla tuntui olevan. Ja tämä taas tarkoitti että jos törmäisimme jonkinnäköisen stevari-Hemuliin meidät takuuvarmasti ohjattaisiin alueelta, vielä todennäköisesti klassisella niska-perse-otteella. Oli nimittäin tietenkin hyvin epäuskottavaa että kolme lukio-ikäistä kaveria olisi perjantai-iltana maksaneet täyden pääsymaksun Muumimaailmaan viettäkseen siellä aikaa keskenään Muumitalossa.
Ja toden totta. Rämpiessämme ulos siitä metsäisestä kolkasta josta saattoi livahtaa tähän uuteen Muumien rinnakaistodellisuuteen vastassa oli kun olikin oikein paksu Muumipeikko. Tai ainakin meidän ikäinen kaveri kömpelössä muumipuvussa.
Jäädyimme siihen paikkaan. Muumipeikko tarkkaili meitä pitkään sanomatta mitään. Peikko hengitti raskaasti. Puku näytti hiostavalta. Oli täysin selvää että tämä Muumipeikko näki heti että meiltä puuttui vaadittavat rannekkeet, ja että me emme muutenkaan kuuluneet tähän maailmaan. Osittain siksi että hiuksissamme oli risuja kaikesta könyämisestä, mutta myös sen osittain siksi että ystäväni piti kädessään pullollista keski-olutta.
Sitten Muumi puhui.
Enkä muuten ikinä ennen sitä tai sen jälkeen ole kuullut yhtä ironista Muumipeikkoa, tämän lausuessa sinänsä vitsikkään lauseen ”Oikein sydämellisesti tervetuloa Muumimaailmaan”.
Kömmimme nolostuinena takaisin aidan yli mistä olimme tulleetkin, ja jatkoimme kaljoittelua mantereen puolella yön pimetessä, tuhansien heinäsirkkojen säestäminä.