Kasper Diem

Kirjojen muovituksella on vankka jalansija Suomen kouluissa. Moni opettaja pitää edelleenkin elintärkeänä että kirjat suljetaan kiiltävään, muoviseen suojakalvoon, oli se tarpeen tai ei. Tätä perustellaan yleensä sillä että kirjat pysyvät paremmassa kunnossa – vaikka esimerkiksi harjoituskirjoja ei ole tarkoitus kuin käyttää vuoden verran ennen paperinkeräykseen joutumista.

Saaresmaan Jukka Suomen opettajat -järjestöstä pitää kuitenkin tapaa tärkeänä.

”On elintärkeää saada tiukka, hengittämätön muovikalvo kaiken paperimateriaalien ympärille. Näin kirjoista tulee ikuisia, jota tietenkin haluamme. Tai no, ainakin kirjojen kansista tulee.”

Muovitetun kirjan kannet täytyy repiä irti ennen kierrätystä, joka ei olisi tarpeen jos kirjaa ei muovitettaisi. Saaresmaa ei näe tätä ongelmana.

”Muovien käyttö yhteiskunnassamme on faktisesti tuplaantunut 90-luvun alusta. On tärkeää että myös Suomen peruskoululaitos seuraa tätä yleismaailmallista kehitystä. Muutenhan Suomi putoaa täysin muovinkäytön kelkasta.”

Opettajainhuoneessa Saaresmaa tunnetaan paitsi jämptinä pedagogina myös innokkaana eväiden kelmuttajana.

”Itsehän olen yllyttänyt oppilaitaitani myös muovittamaan kotonaan myös vanhempien kaunokirjallisuuden, omat sarjakuvalehdet ja mielellään myös päivän lehden. Mutta harmittavaisen harva oppilas siihen ryhtyy.”

Saaresmaa on kuitenkin iloinen siitä että muovin käyttöä ei vielä rajoiteta kouluissa.

”Suomen opettajat -järjestö suosittelee että oppilaat muovittaisivat tästä vuodesta lähtien myös kynänsä, reppunsa ja miksei myös pulpettinsa. Harva tosin niin vielä tekee, mutta kyllähän se arvosanoissa niillä näkyy jotka näin tekevät.”

Mutta miksi kirjoja muovitetaan aina vain, vaikka koulun ulkopuolinen maailma on jo herännyt turhaan muovin käyttöön? Saaresmaan katse tuimistuu.

”Miksi ja miksi? Niin on käytönnössä aina tehty, joten miksi lopettaa? Ainako pitää kyseenalaistaa kaikki?”