Kirjoittanut neljävuotias
Eilen yksi eläkeläisrouva huikkasi minulle tuolta leikkikentän reunalta että olen maanpetturi ja pahempi kuin Hitler jos haluan olla mieluummin kavereideni kanssa päiväkodissa kuin kotona, missä äitini hoitaa tällä hetkellä vauvaa.
Ensin en voinut ymmärtää mitä hän tarkoittaa. Mutta nyt miettittyäni yön yli luulen että hän huuteli niin koska ei ymmärrä nykymaailmaa. Ehkä hän eli vielä henkisesti sellaisessa maailmassa jossa puhutaan lankapuhelimella ja luetaan sanomalehtiä?
Vanhat ajat on minulle kyllä tutut lastenkirjoista. Se oli sellaista aikaa että mentiin aamulla töihin ja tultiin illalla takaisin, ja silloin kun oltiin kotona ei saanut tehty töitä vaan piti juoda viinaa ja saunoa. Minä aina naureskelen kun minulle luetaan näitä kirjoja, koska se aika tuntuu niin kaukaiselta.
Minun isän ja äidin työt taas eivät ole sellaisia. He tekevät työtään näpyttelemällä tietokonetta silloin kun tulee sopiva väli, usein sen jälkeen kun olen mennyt nukkumaan ja tietenkin kun olen päiväkodissa kavereideni kanssa. Minä rakastan olla päiväkodissa.
Se että voi tehdä töitä milloin vaan on kuulemma kätevää jos on pieni vauva. Vauvat nimittäin nukkuvat paljon. Äiti sanoo että silloin kun vauva nukkuu ehtii tehdä yllättävän paljon. Ja jos vauva nukkuu kahdet päiväunet niin ehtii sitäkin enemmän.
Mutta jos minä en saa olla päiväkodissa aion kyllä pistää sille tietokoneen näpyttelylle stopin saman tien. Minulla on nimittäin tylsää kotona kun en näe kavereitani, ja silloin aion kostaa sen äidille. Siitä tulee henkilökohtainen missioni. Ha ha. Voin jo kuvitella miten aion roikkua äidin lahkeessa ja vaatia asioita.
Yritän vielä miettiä miksi se leikkipuiston täti ei halua että minä menen päiväkotiin eikä äiti saa tehdä töitä. Ehkä se ei vaan muista millaista on olla lapsi ja leikkiä muiden lasten kanssa? Ehkä sen mielestä oli virhe että naisia ikinä päästettiin työelämään. Tai sitten sen oma lapsuus missä supikoirat kasvattivat sen ison kiven alla oli sen verran erilaista että on vaikea suhtautua tähän nyky-yhteiskuntaan.
Olen vasta neljävuotias enkä ymmärrä asioista paljon. Mutta sen verran ymmärrän kuitenkin että tämä uusi päivähoitolaki ei innosta minua.
Mutta tämä nyt tietenkin vain on heleä-ääninen kommenttini debattiin jossa ikä-ihmisen mielipide painaa aina eniten.
