Koskettava joulutarina

Hanna-Riikka ja Markku olivat jo kauan toivoneet lasta, kas kun heille ei sellaista ollut vielä siunaantunut. Tai no, Markulla oli muutama lapsi edellisestä liitostaan, mutta kuka tiesi missä nekin menivät tällä hetkellä? No ei kukaan. Siksi tuntui että nyt voisi taas olla aika. Sitäpaitsi, ei Hanna-Riikkakaan tästä enää nuorentuisi, Hanna-Riikka lisäsi. Päinvastoin. Vanhentuisi. Niinpä he päättivät hankkia yhteisen lemmikin.

Lemmikin pito on palkitsevaa, mutta kuka vie sitten sitä lemmikkiä ulos jos iltapäivälehdessä sattuu olemaan sudoku ja on pimeää? No sitten pitää valita lemmikki joka on helppohoitoinen. Eikä saa olla allergisoiva lisäsi Hanna-Riikka. Hän saattaisi reagoida ikävästi.

Markku alkoi jo kyllästyä koko hankkeeseen. Eikö tässä nyt ollut muutakin ajateltavaa kun talvirenkaatkin pitäisi jo tässä vaiheessa vaihtaa, olisi pitänyt vaihtaa jo aikoja sitten kun oli jo joulukuu. Minä ostan Hanna-Riikalle lemmiksi perunan tuhahti Markku. Onko sinusta peruna sopiva lemmiksi Markku kysyi torimyyjältä. Tirsk, olet niin hassu. Ei.

Peruna

Järki käteen Markku. Onhan lemmikissä sentään paljon vähemmän vaivaa kun lapsessa Markku. Pää kylmänä ja nyt pelaat korttisi oikein, mutta entäs jos lemmikki aiheuttaakin kohtuutonta allergista vaivaa ja siitä on pakko luopua? Sille ei sitten voi mitään. Joten nyt ajatellaan hilseileviä eläimiä, Markku. Eikö niillä edellisen liiton lapsilla ollut jotain kutinaa ja punoitusta? Mikäköhän niiden puhelinnumero on? Missäköhän ne asuvat?

Tästä tulee kaikkien aikojen joulu. Määkivä paketti ja sitten loppuilta on aivastusjuhlaa. ”Mää” ostan Hanna-Riikalle lampaan. Markku, sinä olet ovela. Hymiö.

998010_544795722224533_488234303_n

Menit ansaan Markku! Hanna-Riikka on jo täällä! Hanna-Riikka on jo kauan toivonut lammasta! Tästä et pienellä vaivalla selviä. Ei siinä mitään että me lampaat tarvitsemme oman tallin mutta ajattele kaikkea sitä keritsemistä. Ja kaikkia niitä villapaitoja mitä joudut pitämään myöhemmin vaikka pärjäisi ihan hyvin paitahihasillasi . Että hiero nenääsi minuun vain mäntti, et tule saamaan aivastusta aikaiseksi koska en ole edes allergisoiva.

Lampaita

Hanna-Riikka! Hanna-Riikka! Kosketin lammasta ja silmäni muurautuivat umpeen allergiasta, en halua että katsot minua tällaisena, olen hirviö. Emme siis voi ottaa lammasta allergiani tähden, mutta voimme adoptoida tämän lapsenkokoisen koiran, vai mitä? Kutsuisimme häntä Häntä-Heikiksi.

Mää… mää tykkään lampaista, Markku. Voimmeko adoptoida ne kaikki?

Lyhde

Hanna-Riikka ja Markku olivat jo kauan toivoneet lasta, ja tämähän meni nyt parhaiten päin kaikille. Siunausta. Paksu lumivaippa peitti maan ja lyhteellä oli isänsä silmät jonka lisäksi se symbolisoi väkevällä tavalla maaseudun historiaa. Kiva tähkäpää, minä taidan olla sille allerginen sanoo nyt Hanna-Riikka. Milloin meille tulee vauva?


30 Shares
Tagged